^1:1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
^1:2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
^1:3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
^1:4 Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
^1:5 Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
^1:6 Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.

^2:1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
^2:2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
^2:3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
^2:4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
^2:5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
^2:6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
^2:7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
^2:8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
^2:9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
^2:10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
^2:11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
^2:12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

^3:1 Daavidin virsi, hänen paetessaan poikaansa Absalomia.
^3:2 Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan!
^3:3 Monet sanovat minusta: "Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa". Sela.
^3:4 Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni.
^3:5 Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela.
^3:6 Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee.
^3:7 En pelkää kymmentuhantista joukkoa, joka asettuu yltympäri minua vastaan.
^3:8 Nouse, Herra, pelasta minut, minun Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia minun vihollisiani, sinä murskaat jumalattomain hampaat.
^3:9 Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela.

^4:1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi.
^4:2 Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.
^4:3 Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Sela.
^4:4 Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.
^4:5 Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.
^4:6 Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.
^4:7 Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.
^4:8 Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.
^4:9 Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.

^5:1 Veisuunjohtajalle; huilusoittimilla; Daavidin virsi.
^5:2 Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.
^5:3 Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.
^5:4 Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan.
^5:5 Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.
^5:6 Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä.
^5:7 Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus.
^5:8 Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelvossasi.
^5:9 Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni.
^5:10 Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he liukkaasti liehakoivat.
^5:11 Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi, rauetkoon heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he niskoittelevat sinua vastaan.
^5:12 Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi.
^5:13 Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä.

^6:1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.
^6:2 Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.
^6:3 Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,
^6:4 ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?
^6:5 Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.
^6:6 Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?
^6:7 Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.
^6:8 Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.
^6:9 Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.
^6:10 Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.
^6:11 Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.

^7:1 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta.
^7:2 Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,
^7:3 etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois - eikä pelastajaa olisi.
^7:4 Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,
^7:5 jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,
^7:6 niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.
^7:7 Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.
^7:8 Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.
^7:9 Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.
^7:10 Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.
^7:11 Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.
^7:12 Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.
^7:13 Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;
^7:14 hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.
^7:15 Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.
^7:16 Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.
^7:17 Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.
^7:18 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

^8:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Daavidin virsi.
^8:2 Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!
^8:3 Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.
^8:4 Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,
^8:5 niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?
^8:6 Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;
^8:7 panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle:
^8:8 lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet,
^8:9 taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee.
^8:10 Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!

^9:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Kuole pojan puolesta"; Daavidin virsi.
^9:2 Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.
^9:3 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.
^9:4 Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä.
^9:5 Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari.
^9:6 Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.
^9:7 Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.
^9:8 Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.
^9:9 Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.
^9:10 Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.
^9:11 Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.
^9:12 Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.
^9:13 Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa.
^9:14 Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,
^9:15 että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.
^9:16 Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät.
^9:17 Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. - Kanteleen välisoitto. Sela.
^9:18 Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan.
^9:19 Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.
^9:20 Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.
^9:21 Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. Sela.

^10:1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
^10:2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
^10:3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
^10:4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" - siinä kaikki hänen ajatuksensa.
^10:5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
^10:6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
^10:7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
^10:8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
^10:9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
^10:10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
^10:11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
^10:12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
^10:13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
^10:14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
^10:15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
^10:16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
^10:17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
^10:18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.

^11:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herraan minä turvaan; kuinka te sanotte minulle: "Paetkaa vuorellenne niinkuin linnut!
^11:2 Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa, ovat panneet nuolensa jänteelle oikeamielisiä pimeässä ampuaksensa.
^11:3 Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?"
^11:4 Herra pyhässä temppelissänsä, Herra, jonka istuin on taivaassa - hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset;
^11:5 Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.
^11:6 Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän maljansa osa.
^11:7 Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa.

^12:1 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.
^12:2 Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.
^12:3 He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.
^12:4 Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,
^12:5 ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"
^12:6 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".
^12:7 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.
^12:8 Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.
^12:9 Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.

^13:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
^13:2 Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi?
^13:3 Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan?
^13:4 Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan,
^13:5 ettei minun viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun.
^13:6 Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.

^14:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.
^14:2 Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
^14:3 Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.
^14:4 Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?
^14:5 Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.
^14:6 Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.
^14:7 Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

^15:1 Daavidin virsi. Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?
^15:2 Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta;
^15:3 joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi;
^15:4 joka halveksuu hylkiötä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa; joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen;
^15:5 joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, hän ei ikinä horju.

^16:1 Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.
^16:2 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää";
^16:3 ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni".
^16:4 Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan; minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.
^16:5 Herra on minun pelto- ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani.
^16:6 Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.
^16:7 Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa.
^16:8 Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.
^16:9 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.
^16:10 Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.
^16:11 Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

^17:1 Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
^17:2 Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.
^17:3 Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.
^17:4 Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.
^17:5 Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.
^17:6 Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.
^17:7 Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.
^17:8 Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
^17:9 jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
^17:10 He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.
^17:11 He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.
^17:12 Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.
^17:13 Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,
^17:14 kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.
^17:15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.

^18:1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.
^18:2 Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
^18:3 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
^18:4 Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
^18:5 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
^18:6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
^18:7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
^18:8 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
^18:9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
^18:10 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
^18:11 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
^18:12 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
^18:13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
^18:14 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
^18:15 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
^18:16 Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
^18:17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
^18:18 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
^18:19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
^18:20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
^18:21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
^18:22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
^18:23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
^18:24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
^18:25 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
^18:26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
^18:27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
^18:28 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
^18:29 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
^18:30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
^18:31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
^18:32 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -
^18:33 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
^18:34 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
^18:35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
^18:36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
^18:37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
^18:38 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
^18:39 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
^18:40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
^18:41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
^18:42 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
^18:43 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
^18:44 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
^18:45 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
^18:46 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
^18:47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
^18:48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
^18:49 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
^18:50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
^18:51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

^19:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
^19:2 Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
^19:3 Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
^19:4 Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
^19:5 Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.
^19:6 Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.
^19:7 Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.
^19:8 Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.
^19:9 Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
^19:10 Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.
^19:11 Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.
^19:12 Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.
^19:13 Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.
^19:14 Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.
^19:15 Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.

^20:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
^20:2 Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.
^20:3 Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.
^20:4 Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.
^20:5 Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi.
^20:6 Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.
^20:7 Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.
^20:8 Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.
^20:9 He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.
^20:10 Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme.

^21:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
^21:2 Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!
^21:3 Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.
^21:4 Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.
^21:5 Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.
^21:6 Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella.
^21:7 Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä.
^21:8 Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.
^21:9 Sinun kätesi saavuttaa kaikki sinun vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa sinun vihamiehesi.
^21:10 Sinä panet heidät hehkumaan kuin pätsin, kun sinä kasvosi näytät; Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät.
^21:11 Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.
^21:12 Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi;
^21:13 sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä.
^21:14 Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi.

^22:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi.
^22:2 Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
^22:3 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
^22:4 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
^22:5 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
^22:6 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
^22:7 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
^22:8 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
^22:9 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
^22:10 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
^22:11 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
^22:12 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
^22:13 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
^22:14 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
^22:15 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
^22:16 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
^22:17 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
^22:18 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
^22:19 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
^22:20 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
^22:21 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
^22:22 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle.
^22:23 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
^22:24 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
^22:25 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
^22:26 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
^22:27 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
^22:28 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
^22:29 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
^22:30 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
^22:31 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
^22:32 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

^23:1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
^23:2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
^23:3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
^23:4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
^23:5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
^23:6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

^24:1 Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.
^24:2 Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle.
^24:3 Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?
^24:4 Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin.
^24:5 Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta.
^24:6 Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, - tämä on Jaakob. Sela.
^24:7 Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!
^24:8 Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa.
^24:9 Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!
^24:10 Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.

^25:1 Daavidin virsi. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,
^25:2 Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.
^25:3 Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.
^25:4 Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.
^25:5 Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
^25:6 Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.
^25:7 Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.
^25:8 Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.
^25:9 Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.
^25:10 Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.
^25:11 Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.
^25:12 Kuka on se mies, joka Herraa pelkää - sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.
^25:13 Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
^25:14 Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.
^25:15 Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.
^25:16 Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.
^25:17 Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani.
^25:18 Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.
^25:19 Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla.
^25:20 Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan.
^25:21 Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua, sillä sinua minä odotan.
^25:22 Jumala, vapahda Israel kaikista ahdistuksistansa.

^26:1 Daavidin virsi. Auta minut oikeuteeni, Herra, sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti ja turvaan horjumatta Herraan.
^26:2 Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele minun munaskuuni ja sydämeni.
^26:3 Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.
^26:4 En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa.
^26:5 Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa.
^26:6 Minä pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Herra,
^26:7 antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun ihmeitäsi.
^26:8 Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.
^26:9 Älä tempaa pois minun sieluani syntisten kanssa äläkä minun henkeäni verenvuodattajain kanssa,
^26:10 joiden käsiä ilkityö tahraa, joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä.
^26:11 Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen.
^26:12 Minun jalkani seisoo tasaisella maalla; seurakunnan kokouksissa minä kiitän Herraa.

^27:1 Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!
^27:2 Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.
^27:3 Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.
^27:4 Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.
^27:5 Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.
^27:6 Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.
^27:7 Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle.
^27:8 Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani". Herra, minä etsin sinun kasvojasi.
^27:9 Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala.
^27:10 Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.
^27:11 Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.
^27:12 Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.
^27:13 Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.
^27:14 Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.

^28:1 Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.
^28:2 Kuule minun rukousteni ääni, kun minä sinua avuksi huudan, kun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhintäsi kohti.
^28:3 Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijäin kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus.
^28:4 Anna heille heidän työnsä mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan; anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet.
^28:5 Sillä eivät he ota vaaria Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät, älköönkä heitä rakentako.
^28:6 Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen.
^28:7 Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.
^28:8 Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.
^28:9 Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.

^29:1 Daavidin virsi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.
^29:2 Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa.
^29:3 Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä.
^29:4 Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti.
^29:5 Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit.
^29:6 Hän hypittää niitä niinkuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia niinkuin nuorta villihärkää.
^29:7 Herran ääni halkoo tulen liekit.
^29:8 Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan.
^29:9 Herran ääni saattaa peurat poikimaan, se raastaa paljaiksi metsät. Ja kaikki hänen temppelissänsä sanoo: "Kunnia!"
^29:10 Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti.
^29:11 Herra antaa kansallensa väkevyyden, Herra siunaa kansaansa rauhalla.

^30:1 Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu.
^30:2 Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.
^30:3 Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.
^30:4 Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.
^30:5 Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.
^30:6 Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.
^30:7 Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju".
^30:8 Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin.
^30:9 Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:
^30:10 "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?
^30:11 Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani."
^30:12 Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla,
^30:13 että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.

^31:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
^31:2 Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurskaudessasi.
^31:3 Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.
^31:4 Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.
^31:5 Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani.
^31:6 Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.
^31:7 Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan.
^31:8 Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset,
^31:9 etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle.
^31:10 Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini.
^31:11 Sillä minun elämäni kuluu murheessa ja minun vuoteni huokauksissa. Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet.
^31:12 Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni; jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua.
^31:13 Minä olen unhottunut ihmisten mielistä niinkuin kuollut, minä olen kuin rikottu astia.
^31:14 Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenänsä pitävät neuvoa minua vastaan, aikovat ottaa minulta hengen.
^31:15 Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet minun Jumalani".
^31:16 Minun aikani ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani.
^31:17 Valista kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi.
^31:18 Herra, älä salli minun tulla häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään, vaietkoot ja vaipukoot tuonelaan.
^31:19 Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti.
^31:20 Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!
^31:21 Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta.
^31:22 Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa.
^31:23 Minä sanoin hädässäni: "Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin.
^31:24 Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin.
^31:25 Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

^32:1 Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!
^32:2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
^32:3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.
^32:4 Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.
^32:5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
^32:6 Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.
^32:7 Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.
^32:8 "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee".
^32:9 Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty.
^32:10 Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.
^32:11 Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.

^33:1 Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää.
^33:2 Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.
^33:3 Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.
^33:4 Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.
^33:5 Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa.
^33:6 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
^33:7 Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.
^33:8 Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
^33:9 Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.
^33:10 Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet.
^33:11 Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.
^33:12 Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!
^33:13 Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset;
^33:14 asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita,
^33:15 hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.
^33:16 Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa.
^33:17 Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.
^33:18 Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
^33:19 pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.
^33:20 Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.
^33:21 Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.
^33:22 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.

^34:1 Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois.
^34:2 Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
^34:3 Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
^34:4 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
^34:5 Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
^34:6 Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
^34:7 Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
^34:8 Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
^34:9 Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
^34:10 Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
^34:11 Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
^34:12 Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
^34:13 Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
^34:14 varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
^34:15 vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
^34:16 Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
^34:17 Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
^34:18 Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
^34:19 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
^34:20 Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
^34:21 Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
^34:22 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
^34:23 Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

^35:1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
^35:2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
^35:3 Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".
^35:4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
^35:5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
^35:6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
^35:7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
^35:8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
^35:9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
^35:10 Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
^35:11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
^35:12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
^35:13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
^35:14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
^35:15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat - kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
^35:16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
^35:17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
^35:18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
^35:19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
^35:20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
^35:21 He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
^35:22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
^35:23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
^35:24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
^35:25 Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".
^35:26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
^35:27 Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".
^35:28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.

^36:1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi.
^36:2 Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.
^36:3 Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.
^36:4 Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.
^36:5 Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa.
^36:6 Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.
^36:7 Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
^36:8 Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.
^36:9 Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.
^36:10 Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.
^36:11 Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.
^36:12 Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako.
^36:13 Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.

^37:1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
^37:2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
^37:3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
^37:4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
^37:5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
^37:6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
^37:7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
^37:8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
^37:9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
^37:10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
^37:11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
^37:12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
^37:13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
^37:14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
^37:15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
^37:16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
^37:17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
^37:18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
^37:19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
^37:20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
^37:21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
^37:22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
^37:23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
^37:24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
^37:25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
^37:26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
^37:27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
^37:28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
^37:29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
^37:30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
^37:31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
^37:32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
^37:33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
^37:34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
^37:35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
^37:36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
^37:37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
^37:38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
^37:39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
^37:40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.

^38:1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.
^38:2 Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
^38:3 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
^38:4 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
^38:5 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
^38:6 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
^38:7 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
^38:8 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
^38:9 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
^38:10 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
^38:11 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt.
^38:12 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
^38:13 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
^38:14 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
^38:15 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
^38:16 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
^38:17 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
^38:18 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
^38:19 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
^38:20 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
^38:21 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
^38:22 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
^38:23 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.

^39:1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.
^39:2 Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."
^39:3 Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.
^39:4 Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.
^39:5 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
^39:6 Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
^39:7 Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
^39:8 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
^39:9 Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
^39:10 Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
^39:11 Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.
^39:12 Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
^39:13 Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.
^39:14 Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.

^40:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
^40:2 Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.
^40:3 Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.
^40:4 Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.
^40:5 Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!
^40:6 Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.
^40:7 Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.
^40:8 Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.
^40:9 Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."
^40:10 Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.
^40:11 Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.
^40:12 Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.
^40:13 Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.
^40:14 Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.
^40:15 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen; peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.
^40:16 Tyrmistykööt häpeästänsä ne, jotka minulle sanovat: "Kas niin, kas niin!"
^40:17 Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"
^40:18 Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.

^41:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
^41:2 Autuas se, joka vaivaista holhoo! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.
^41:3 Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle.
^41:4 Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.
^41:5 Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan".
^41:6 Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"
^41:7 Ja jos joku tulee minua katsomaan, puhuu hän petosta; hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä, hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä.
^41:8 Kaikki minun vihamieheni minusta keskenään kuiskuttelevat ja hankitsevat minulle pahaa:
^41:9 "Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse".
^41:10 Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan.
^41:11 Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös, pystyyn, niin minä sen heille maksan.
^41:12 Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita.
^41:13 Minun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan.
^41:14 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Amen.

^42:1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.
^42:2 Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
^42:3 Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
^42:4 Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
^42:5 Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
^42:6 Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
^42:7 Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
^42:8 Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
^42:9 Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
^42:10 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"
^42:11 Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"
^42:12 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

^43:1 Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavaloista ja vääristä ihmisistä.
^43:2 Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?
^43:3 Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,
^43:4 että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani.
^43:5 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

^44:1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.
^44:2 Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
^44:3 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
^44:4 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
^44:5 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
^44:6 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
^44:7 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
^44:8 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
^44:9 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.
^44:10 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
^44:11 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
^44:12 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
^44:13 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
^44:14 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
^44:15 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
^44:16 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
^44:17 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
^44:18 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
^44:19 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
^44:20 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
^44:21 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
^44:22 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
^44:23 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
^44:24 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
^44:25 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
^44:26 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
^44:27 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.

^45:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; koorahilaisten mietevirsi; laulu rakkaudesta.
^45:2 Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä.
^45:3 Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sentähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti.
^45:4 Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi.
^45:5 Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja.
^45:6 Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään.
^45:7 Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.
^45:8 Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi.
^45:9 Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista.
^45:10 Kuningasten tyttäriä on sinun kaunistuksenasi, kuningatar seisoo sinun oikealla puolellasi, Oofirin kullassa.
^45:11 Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota kansasi ja isäsi huone,
^45:12 ja saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi, sillä hän on sinun herrasi. Kumarra häntä.
^45:13 Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan sinun suosiotasi.
^45:14 Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa.
^45:15 Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan tykö. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan sinun tykösi.
^45:16 Ilolla ja riemulla heitä saatetaan, he astuvat kuninkaan palatsiin.
^45:17 Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.
^45:18 Minä teen sinun nimesi kuuluksi suvusta sukuun; sentähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti.

^46:1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.
^46:2 Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
^46:3 Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
^46:4 vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
^46:5 Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
^46:6 Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.
^46:7 Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
^46:8 Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
^46:9 Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
^46:10 hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.
^46:11 "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."
^46:12 Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

^47:1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.
^47:2 Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto.
^47:3 Sillä Herra on korkein, peljättävä, kaiken maan suuri kuningas.
^47:4 Hän kukistaa kansat meidän allemme ja kansakunnat jalkaimme alle.
^47:5 Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela.
^47:6 Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa.
^47:7 Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa.
^47:8 Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi.
^47:9 Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa.
^47:10 Kansojen päämiehet kokoontuvat Aabrahamin Jumalan kansaksi. Sillä maan kilvet ovat Jumalan; hän on ylen korkea.

^48:1 Laulu, koorahilaisten virsi.
^48:2 Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.
^48:3 Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.
^48:4 Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.
^48:5 Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä.
^48:6 Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois.
^48:7 Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.
^48:8 Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat.
^48:9 Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.
^48:10 Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.
^48:11 Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka; sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.
^48:12 Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi.
^48:13 Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit.
^48:14 Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.
^48:15 Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

^49:1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.
^49:2 Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
^49:3 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
^49:4 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
^49:5 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
^49:6 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
^49:7 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
^49:8 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
^49:9 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
^49:10 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
^49:11 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
^49:12 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
^49:13 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
^49:14 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.
^49:15 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
^49:16 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
^49:17 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
^49:18 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
^49:19 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
^49:20 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
^49:21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

^50:1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
^50:2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
^50:3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
^50:4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
^50:5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
^50:6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.
^50:7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
^50:8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
^50:9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
^50:10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
^50:11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
^50:12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
^50:13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
^50:14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
^50:15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
^50:16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
^50:17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
^50:18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
^50:19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
^50:20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
^50:21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
^50:22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
^50:23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."

^51:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi,
^51:2 kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan.
^51:3 Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
^51:4 Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
^51:5 Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
^51:6 Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
^51:7 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
^51:8 Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
^51:9 Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
^51:10 Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
^51:11 Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
^51:12 Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
^51:13 Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
^51:14 Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.
^51:15 Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.
^51:16 Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi.
^51:17 Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.
^51:18 Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.
^51:19 Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
^51:20 Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.
^51:21 Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.

^52:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi,
^52:2 kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon".
^52:3 Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati.
^52:4 Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.
^52:5 Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela.
^52:6 Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.
^52:7 Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.
^52:8 Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä:
^52:9 "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä".
^52:10 Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.
^52:11 Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.

^53:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; Daavidin mietevirsi.
^53:2 Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.
^53:3 Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
^53:4 Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
^53:5 Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani, eivätkä avuksensa huuda Jumalaa?
^53:6 Siinä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole; sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät.
^53:7 Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

^54:1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi,
^54:2 kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee meidän luonamme".
^54:3 Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja minun asiani väkevyydelläsi.
^54:4 Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat.
^54:5 Sillä muukalaiset nousevat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyvät minun henkeäni, eivät he pidä Jumalaa silmäinsä edessä. Sela.
^54:6 Katso, Jumala on minun auttajani, Herra on minun sieluni tuki.
^54:7 Kohdatkoon paha minun vihamiehiäni, hävitä heidät uskollisuudessasi.
^54:8 Niin minä alttiisti sinulle uhraan, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.
^54:9 Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja minun silmäni saa mielikseen katsella vihollisiani.

^55:1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi.
^55:2 Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
^55:3 Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
^55:4 koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
^55:5 Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
^55:6 Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
^55:7 Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
^55:8 Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.
^55:9 Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
^55:10 Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
^55:11 Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
^55:12 Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
^55:13 Sillä ei minua herjaa vihollinen - sen minä kestäisin - eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni - hänen edestään minä voisin lymytä;
^55:14 vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
^55:15 jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
^55:16 Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus.
^55:17 Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
^55:18 Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.
^55:19 Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
^55:20 Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.
^55:21 Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.
^55:22 Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.
^55:23 Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
^55:24 Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.

^56:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa". Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa.
^56:2 Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua.
^56:3 Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.
^56:4 Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.
^56:5 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?
^56:6 Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.
^56:7 He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni.
^56:8 Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.
^56:9 Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.
^56:10 Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani.
^56:11 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.
^56:12 Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?
^56:13 Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit.
^56:14 Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.

^57:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan.
^57:2 Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.
^57:3 Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen.
^57:4 Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.
^57:5 Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.
^57:6 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
^57:7 Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.
^57:8 Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa.
^57:9 Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.
^57:10 Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
^57:11 Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti.
^57:12 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

^58:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu.
^58:2 Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?
^58:3 Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.
^58:4 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.
^58:5 Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee,
^58:6 ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.
^58:7 Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.
^58:8 Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.
^58:9 Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.
^58:10 Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.
^58:11 Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.
^58:12 Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä".

^59:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet.
^59:2 Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.
^59:3 Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä.
^59:4 Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.
^59:5 Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso.
^59:6 Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela.
^59:7 He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.
^59:8 Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: "Kuka sen kuulee?"
^59:9 Mutta sinä, Herra, naurat heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi.
^59:10 Sinä, minun väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on minun linnani.
^59:11 Minun armollinen Jumalani käy minua kohden, Jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani.
^59:12 Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unhottaisi. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, meidän kilpemme.
^59:13 Minkä he huulillaan puhuvat, sen he suullaan syntiä tekevät. Joutukoot he ylpeydessään kiinni kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat.
^59:14 Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt he, että Jumala hallitsee Jaakobissa, maan ääriin saakka. Sela.
^59:15 He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.
^59:16 He harhailevat ruuan haussa; elleivät tule ravituiksi, he murisevat.
^59:17 Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä.
^59:18 Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.

^60:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi,
^60:2 kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä.
^60:3 Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.
^60:4 Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.
^60:5 Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.
^60:6 Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela.
^60:7 Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.
^60:8 Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
^60:9 Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.
^60:10 Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.
^60:11 Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?
^60:12 Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!
^60:13 Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.
^60:14 Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

^61:1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi.
^61:2 Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni.
^61:3 Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.
^61:4 Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.
^61:5 Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan. Sela.
^61:6 Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät.
^61:7 Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin; hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen.
^61:8 Hallitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä; säädä armo ja totuus häntä varjelemaan.
^61:9 Niin minä veisaan iankaikkisesti sinun nimesi kiitosta, täytän lupaukseni päivästä päivään.

^62:1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.
^62:2 Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.
^62:3 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.
^62:4 Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?
^62:5 He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
^62:6 Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.
^62:7 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.
^62:8 Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.
^62:9 Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.
^62:10 Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
^62:11 Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.
^62:12 Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.
^62:13 Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

^63:1 Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.
^63:2 Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
^63:3 Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
^63:4 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
^63:5 Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
^63:6 Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
^63:7 kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
^63:8 Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
^63:9 Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.
^63:10 Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.
^63:11 Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.
^63:12 Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.

^64:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
^64:2 Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.
^64:3 Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,
^64:4 jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,
^64:5 salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.
^64:6 He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"
^64:7 He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.
^64:8 Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.
^64:9 He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.
^64:10 Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.
^64:11 Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.

^65:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu.
^65:2 Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.
^65:3 Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.
^65:4 Minun syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme.
^65:5 Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä.
^65:6 Ihmeellisillä teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, meidän autuutemme Jumala, sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva,
^65:7 joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä;
^65:8 sinä, joka asetat merten pauhinan ja niiden aaltojen pauhinan ja kansojen metelin,
^65:9 niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät sinun ihmeitäsi; aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla.
^65:10 Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan.
^65:11 Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon.
^65:12 Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta.
^65:13 Erämaan laitumet tiukkuvat, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.
^65:14 Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!

^66:1 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
^66:2 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
^66:3 Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
^66:4 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. Sela.
^66:5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
^66:6 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
^66:7 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. Sela.
^66:8 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
^66:9 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
^66:10 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
^66:11 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
^66:12 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
^66:13 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
^66:14 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
^66:15 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. Sela.
^66:16 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
^66:17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
^66:18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
^66:19 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
^66:20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.

^67:1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi, laulu.
^67:2 Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valistakoon kasvonsa meille, - Sela -
^67:3 että maan päällä tunnettaisiin sinun tiesi, kaikissa pakanakansoissa sinun apusi.
^67:4 Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.
^67:5 Iloitkoot ja riemuitkoot kansakunnat, sillä sinä tuomitset kansat oikein ja johdatat kansakunnat maan päällä. Sela.
^67:6 Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.
^67:7 Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.
^67:8 Siunatkoon meitä Jumala, ja peljätkööt häntä kaikki maan ääret.

^68:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu.
^68:2 Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä.
^68:3 Sinä hajotat heidät, niinkuin savu hajoaa; niinkuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä.
^68:4 Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä, he ihastuvat ilosta.
^68:5 Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä.
^68:6 Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa,
^68:7 Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa.
^68:8 Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä, kun sinä kuljit erämaassa, - Sela -
^68:9 niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä.
^68:10 Runsaalla sateella sinä, Jumala, kostutit perintömaasi; ja kun se oli näännyksissä, niin sinä virvoitit sen.
^68:11 Sinun laumasi asettui siihen; hyvyydessäsi, Jumala, sinä sen kurjille valmistit.
^68:12 Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko:
^68:13 "Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat, he pakenevat, ja perheen emäntä jakaa saaliin.
^68:14 Jäättekö makailemaan karjatarhojen vaiheille? Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla!
^68:15 Kun Kaikkivaltias siellä hajotti kuninkaat, satoi lunta Salmonilla."
^68:16 Baasanin vuori on Jumalan vuori, Baasanin vuori on monihuippuinen vuori.
^68:17 Miksi te, monihuippuiset vuoret, karsaasti katsotte vuorta, jolla Jumala on mielistynyt asumaan? Totisesti, Herra asuu siellä iankaikkisesti.
^68:18 Jumalan sotavaunuja on kymmenet tuhannet, on tuhannen kertaa tuhannet; Herra on niiden keskellä, pyhyydessään niinkuin Siinai.
^68:19 Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä.
^68:20 Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela.
^68:21 Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.
^68:22 Mutta Jumala murskaa vihollistensa pään, niiden karvaisen päälaen, jotka synneissänsä vaeltavat.
^68:23 Herra sanoo: "Baasanista minä heidät palautan, palautan meren syvyyksistä,
^68:24 että sinä polkisit jalkasi vereen, että sinun koiriesi kieli saisi osansa vihollisista".
^68:25 Julkinähtävät ovat sinun juhlasaattosi, Jumala, minun Jumalani, kuninkaani juhlasaatot pyhäkössä.
^68:26 Laulajat käyvät edellä, kanteleensoittajat jäljessä, keskellä nuoret naiset vaskirumpuja lyöden.
^68:27 Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa, kiittäkää Herraa te, jotka olette Israelin lähteestä.
^68:28 Tuolla on Benjamin, nuorin, heitä johtaen, Juudan ruhtinaat joukkoinensa, Sebulonin ruhtinaat, Naftalin ruhtinaat.
^68:29 Sinun Jumalasi on säätänyt sinulle vallan. Vahvista, Jumala, minkä olet hyväksemme tehnyt.
^68:30 Sinun temppelisi tähden, joka kohoaa Jerusalemissa, kuninkaat tuovat sinulle lahjoja.
^68:31 Käske ankarasti ruovikon petoa, härkien laumaa ynnä vasikoita, kansoja, lankeamaan maahan hopeaharkkoinensa. Hän hajottaa kansat, jotka sotia rakastavat.
^68:32 Mahtavat saapuvat Egyptistä, Etiopia kiiruhtaa ojentamaan käsiänsä Jumalan puoleen.
^68:33 Te maan valtakunnat, laulakaa Jumalalle, veisatkaa Herran kiitosta, - Sela -
^68:34 hänen, joka kiitää ikuisten taivasten taivaissa! Katso, hän antaa äänellänsä väkevän jylinän.
^68:35 Antakaa väkevyys Jumalalle! Hänen herrautensa on Israelin yllä ja hänen voimansa pilvien tasalla.
^68:36 Peljättävä on Jumala, joka ilmestyy sinun pyhäköstäsi, Israelin Jumala. Hän antaa kansallensa voiman ja väkevyyden. Kiitetty olkoon Jumala.

^69:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi.
^69:2 Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
^69:3 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
^69:4 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
^69:5 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
^69:6 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
^69:7 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
^69:8 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
^69:9 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
^69:10 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
^69:11 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
^69:12 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
^69:13 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
^69:14 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
^69:15 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
^69:16 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
^69:17 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
^69:18 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
^69:19 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
^69:20 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
^69:21 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
^69:22 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
^69:23 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
^69:24 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
^69:25 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
^69:26 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
^69:27 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
^69:28 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
^69:29 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
^69:30 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
^69:31 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
^69:32 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
^69:33 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
^69:34 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
^69:35 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
^69:36 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
^69:37 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

^70:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.
^70:2 Jumala, riennä minua pelastamaan, riennä minun avukseni, Herra.
^70:3 Joutukoot häpeään ja punastukoot ne, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt ja saakoot häpeän ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.
^70:4 Kääntykööt takaisin häpeissänsä ne, jotka sanovat: "Kas niin, kas niin!"
^70:5 Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!"
^70:6 Mutta minä olen kurja ja köyhä; Jumala, riennä minun tyköni. Sinä olet minun apuni ja vapauttajani; Herra, älä viivy.

^71:1 Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.
^71:2 Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.
^71:3 Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
^71:4 Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.
^71:5 Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.
^71:6 Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.
^71:7 Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.
^71:8 Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.
^71:9 Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.
^71:10 Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:
^71:11 "Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole".
^71:12 Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.
^71:13 Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
^71:14 Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.
^71:15 Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.
^71:16 Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.
^71:17 Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.
^71:18 Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.
^71:19 Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
^71:20 Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.
^71:21 Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.
^71:22 Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.
^71:23 Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.
^71:24 Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

^72:1 Salomon virsi. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.
^72:2 Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan.
^72:3 Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta.
^72:4 Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan.
^72:5 Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko paistaa ja kuu kumottaa, polvesta polveen.
^72:6 Hän olkoon niinkuin sade, joka nurmikolle vuotaa, niinkuin sadekuuro, joka kostuttaa maan.
^72:7 Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole.
^72:8 Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka.
^72:9 Hänen edessänsä erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.
^72:10 Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat veroa maksavat.
^72:11 Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä.
^72:12 Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole.
^72:13 Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun.
^72:14 Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.
^72:15 Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa; hänen puolestansa rukoiltakoon alati, ja siunattakoon häntä lakkaamatta.
^72:16 Maa kasvakoon runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten, sen hedelmä huojukoon niinkuin Libanon; ja kansaa nouskoon kaupungeista niinkuin kasveja maasta.
^72:17 Pysyköön hänen nimensä iankaikkisesti, ja versokoon hänen nimensä, niin kauan kuin aurinko paistaa. Hänessä he itseänsä siunatkoot, ja kaikki kansakunnat ylistäkööt häntä onnelliseksi.
^72:18 Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee.
^72:19 Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Amen, amen.
^72:20 Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät.

^73:1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
^73:2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
^73:3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
^73:4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
^73:5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
^73:6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
^73:7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
^73:8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
^73:9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
^73:10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
^73:11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
^73:12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
^73:13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
^73:14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
^73:15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
^73:16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
^73:17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
^73:18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
^73:19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
^73:20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
^73:21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
^73:22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
^73:23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
^73:24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
^73:25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
^73:26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
^73:27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
^73:28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

^74:1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
^74:2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
^74:3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
^74:4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
^74:5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
^74:6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
^74:7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
^74:8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
^74:9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan -.
^74:10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
^74:11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
^74:12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
^74:13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
^74:14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
^74:15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
^74:16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
^74:17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
^74:18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
^74:19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
^74:20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
^74:21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
^74:22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
^74:23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.

^75:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu.
^75:2 Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.
^75:3 "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.
^75:4 Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." Sela.
^75:5 "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.
^75:6 Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."
^75:7 Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,
^75:8 vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.
^75:9 Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.
^75:10 Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
^75:11 Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

^76:1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi; Aasafin laulu.
^76:2 Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa;
^76:3 Saalemissa on hänen majansa ja hänen asumuksensa Siionissa.
^76:4 Siellä hän mursi jousen salamat, kilven ja miekan ja sodan. Sela.
^76:5 Kirkkaudessa, valtasuuruudessa sinä tulit voittosaaliin vuorilta.
^76:6 Urhoollisilta ryöstettiin aseet, he uupuivat uneen; kaikkien sankarien kädet herposivat.
^76:7 Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaipuivat raskaaseen uneen vaunut ja hevoset.
^76:8 Sinä olet peljättävä, kuka kestää sinun edessäsi, kun sinä vihastut?
^76:9 Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua; maa peljästyi ja vaikeni,
^76:10 kun Jumala nousi tuomiolle vapahtaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.
^76:11 Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen.
^76:12 Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvaiset tuokoot lahjoja Peljättävälle,
^76:13 joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on peljättävä maan kuninkaille.

^77:1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi.
^77:2 Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
^77:3 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
^77:4 Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.
^77:5 Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
^77:6 Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
^77:7 Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
^77:8 Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
^77:9 Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
^77:10 Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.
^77:11 Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
^77:12 Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
^77:13 Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
^77:14 Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
^77:15 Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
^77:16 Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.
^77:17 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
^77:18 Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
^77:19 Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
^77:20 Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
^77:21 Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.

^78:1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
^78:2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
^78:3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
^78:4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
^78:5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
^78:6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
^78:7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
^78:8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
^78:9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
^78:10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
^78:11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
^78:12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
^78:13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
^78:14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
^78:15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
^78:16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
^78:17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
^78:18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
^78:19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
^78:20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
^78:21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
^78:22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
^78:23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
^78:24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
^78:25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
^78:26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
^78:27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
^78:28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
^78:29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
^78:30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
^78:31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
^78:32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
^78:33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
^78:34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
^78:35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
^78:36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
^78:37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
^78:38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
^78:39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
^78:40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
^78:41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
^78:42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
^78:43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
^78:44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
^78:45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
^78:46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
^78:47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
^78:48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
^78:49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
^78:50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
^78:51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
^78:52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
^78:53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
^78:54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
^78:55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
^78:56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
^78:57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
^78:58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
^78:59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
^78:60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
^78:61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
^78:62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
^78:63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
^78:64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
^78:65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
^78:66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
^78:67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
^78:68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
^78:69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
^78:70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
^78:71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
^78:72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

^79:1 Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.
^79:2 He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.
^79:3 He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.
^79:4 Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat.
^79:5 Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?
^79:6 Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.
^79:7 Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.
^79:8 Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.
^79:9 Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.
^79:10 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.
^79:11 Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.
^79:12 Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.
^79:13 Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

^80:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Aasafin todistus; virsi.
^80:2 Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.
^80:3 Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä voimasi, tule meidän avuksemme.
^80:4 Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.
^80:5 Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun sinun kansasi rukoilee?
^80:6 Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä;
^80:7 olet pannut meidät riidaksi naapureillemme, meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.
^80:8 Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.
^80:9 Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen.
^80:10 Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan.
^80:11 Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit.
^80:12 Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.
^80:13 Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät?
^80:14 Metsäkarju sitä jyrsii, ja kedon eläimet sitä syövät.
^80:15 Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe; ota hoitaaksesi tämä viinipuu
^80:16 ja suojaa se, minkä sinun oikea kätesi istutti, tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.
^80:17 Se on tulen polttama, se on karsittu. He hukkuvat sinun kasvojesi uhkauksesta.
^80:18 Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä, ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.
^80:19 Silloin me emme sinusta luovu. Suo meidän elää, niin me huudamme sinun nimeäsi avuksemme.
^80:20 Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

^81:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi.
^81:2 Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
^81:3 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
^81:4 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
^81:5 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
^81:6 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
^81:7 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
^81:8 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.
^81:9 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
^81:10 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
^81:11 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
^81:12 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
^81:13 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
^81:14 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
^81:15 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
^81:16 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
^81:17 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

^82:1 Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:
^82:2 "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" Sela.
^82:3 "Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.
^82:4 Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.
^82:5 Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.
^82:6 Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;
^82:7 kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa."
^82:8 Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

^83:1 Laulu, Aasafin virsi.
^83:2 Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.
^83:3 Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.
^83:4 Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.
^83:5 He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta".
^83:6 Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan:
^83:7 Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset,
^83:8 Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat.
^83:9 Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela.
^83:10 Tee heille, niinkuin teit Midianille, niinkuin Siiseralle, niinkuin Jaabinille Kiison-joen rannalla.
^83:11 Heidät tuhottiin Eendorissa, he joutuivat lannaksi maahan.
^83:12 Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle,
^83:13 koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot".
^83:14 Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä.
^83:15 Niinkuin kulovalkea metsää polttaa, niinkuin liekit kärventävät vuoria,
^83:16 niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi.
^83:17 Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.
^83:18 Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot.
^83:19 Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.

^84:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi.
^84:2 Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
^84:3 Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
^84:4 Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
^84:5 Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.
^84:6 Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
^84:7 Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
^84:8 He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
^84:9 Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.
^84:10 Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.
^84:11 Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.
^84:12 Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.
^84:13 Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!

^85:1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.
^85:2 Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.
^85:3 Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.
^85:4 Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta.
^85:5 Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.
^85:6 Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?
^85:7 Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?
^85:8 Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.
^85:9 Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.
^85:10 Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.
^85:11 Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,
^85:12 uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.
^85:13 Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.
^85:14 Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.

^86:1 Daavidin rukous. Kallista, Herra, korvasi minun puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä.
^86:2 Varjele minun sieluni, sillä minä olen hurskas; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa.
^86:3 Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää.
^86:4 Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.
^86:5 Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.
^86:6 Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä.
^86:7 Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle.
^86:8 Ei ole sinun vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi.
^86:9 Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi.
^86:10 Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.
^86:11 Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.
^86:12 Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti;
^86:13 sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä.
^86:14 Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua silmäinsä edessä.
^86:15 Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.
^86:16 Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa.
^86:17 Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua autat ja lohdutat.

^87:1 Koorahilaisten virsi, laulu. Pyhille vuorille perustamaansa kaupunkia,
^87:2 Siionin portteja, Herra rakastaa enemmän kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja.
^87:3 On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: - Sela. -
^87:4 "Minä mainitsen tunnustajikseni Rahabin ja Baabelin; katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Etiopiasta minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä."
^87:5 Mutta Siionista sanotaan: "Joka-ainoa on syntynyt siellä". Sitä Korkein itse vahvana pitää.
^87:6 Herra luettelee, kirjoittaessaan kirjaan kansat: "Tämäkin on syntynyt siellä". Sela.
^87:7 Veisaten, karkeloiden sanotaan: "Kaikki minun lähteeni ovat sinussa".

^88:1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.
^88:2 Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
^88:3 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
^88:4 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.
^88:5 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
^88:6 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
^88:7 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
^88:8 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.
^88:9 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
^88:10 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
^88:11 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.
^88:12 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
^88:13 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
^88:14 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
^88:15 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
^88:16 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
^88:17 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
^88:18 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
^88:19 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

^89:1 Esrahilaisen Eetanin mietevirsi.
^89:2 Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.
^89:3 Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. -
^89:4 "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:
^89:5 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". Sela.
^89:6 Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi.
^89:7 Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?
^89:8 Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.
^89:9 Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua.
^89:10 Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.
^89:11 Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.
^89:12 Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut.
^89:13 Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.
^89:14 Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi.
^89:15 Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.
^89:16 Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!
^89:17 He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.
^89:18 Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme.
^89:19 Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.
^89:20 Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:
^89:21 minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.
^89:22 Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava.
^89:23 Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra;
^89:24 vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.
^89:25 Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.
^89:26 Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä.
^89:27 Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'.
^89:28 Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.
^89:29 Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja.
^89:30 Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.
^89:31 Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan,
^89:32 jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni,
^89:33 niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla;
^89:34 mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani.
^89:35 En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
^89:36 Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:
^89:37 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko,
^89:38 se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." Sela.
^89:39 Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen.
^89:40 Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.
^89:41 Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.
^89:42 Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.
^89:43 Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä.
^89:44 Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.
^89:45 Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.
^89:46 Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. Sela.
^89:47 Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa?
^89:48 Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.
^89:49 Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? Sela.
^89:50 Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?
^89:51 Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää,
^89:52 kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita.
^89:53 Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen.

^90:1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
^90:2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.
^90:3 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".
^90:4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
^90:5 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
^90:6 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
^90:7 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.
^90:8 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.
^90:9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
^90:10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
^90:11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?
^90:12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
^90:13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
^90:14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
^90:15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.
^90:16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.
^90:17 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.

^91:1 Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
^91:2 se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".
^91:3 Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
^91:4 Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
^91:5 Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
^91:6 et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
^91:7 Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
^91:8 Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
^91:9 Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
^91:10 Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
^91:11 Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
^91:12 He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
^91:13 Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
^91:14 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
^91:15 Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
^91:16 Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

^92:1 Virsi, sapatinpäivä-laulu.
^92:2 Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein,
^92:3 aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi
^92:4 kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.
^92:5 Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.
^92:6 Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.
^92:7 Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli.
^92:8 Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.
^92:9 Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.
^92:10 Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa.
^92:11 Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä.
^92:12 Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.
^92:13 Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.
^92:14 He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.
^92:15 Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat
^92:16 ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.

^93:1 Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju.
^93:2 Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä.
^93:3 Vesivirrat nostavat, Herra, vesivirrat nostavat pauhinansa, niin, vesivirrat nostavat kuohunsa.
^93:4 Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen.
^93:5 Sinun todistuksesi ovat aivan vahvat, pyhyys on sinun huoneellesi arvollinen, Herra, hamaan aikojen loppuun.

^94:1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
^94:2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
^94:3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
^94:4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
^94:5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
^94:6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
^94:7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
^94:8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit - milloin te tulette järkiinne?
^94:9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
^94:10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
^94:11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
^94:12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
^94:13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
^94:14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
^94:15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
^94:16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
^94:17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
^94:18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
^94:19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
^94:20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
^94:21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
^94:22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
^94:23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.

^95:1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
^95:2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
^95:3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
^95:4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
^95:5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.
^95:6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
^95:7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
^95:8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
^95:9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
^95:10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
^95:11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

^96:1 Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa.
^96:2 Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa,
^96:3 ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa.
^96:4 Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain.
^96:5 Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat.
^96:6 Herraus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, kiitos ja ylistys hänen pyhäkössänsä.
^96:7 Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.
^96:8 Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa.
^96:9 Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.
^96:10 Sanokaa pakanain seassa: "Herra on kuningas". Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.
^96:11 Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on.
^96:12 Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on, riemuitkoot silloin kaikki metsän puut
^96:13 Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessansa.

^97:1 Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.
^97:2 Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.
^97:3 Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri.
^97:4 Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee.
^97:5 Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä.
^97:6 Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
^97:7 Kaikki kuvain kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskaavat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat.
^97:8 Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi, Herra.
^97:9 Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain.
^97:10 Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa.
^97:11 Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo.
^97:12 Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.

^98:1 Virsi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsivarrellansa.
^98:2 Herra on tehnyt tiettäväksi pelastustekonsa, hän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain silmien edessä.
^98:3 Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa kohtaan; kaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pelastusteot.
^98:4 Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta.
^98:5 Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla - kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä,
^98:6 vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä.
^98:7 Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.
^98:8 Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot
^98:9 Herran edessä; sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan.

^99:1 Herra on kuningas, vaviskoot kansat - hän, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat - huojukoon maa.
^99:2 Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen.
^99:3 He ylistävät sinun suurta ja peljättävää nimeäsi. Hän on pyhä.
^99:4 Se on kuninkaan voima, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan, sinä toimitat oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa.
^99:5 Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen jalkainsa astinlaudan eteen. Hän on pyhä.
^99:6 Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeänsä, he huusivat Herraa, ja hän vastasi heille.
^99:7 Hän puhui heille pilvenpatsaasta; he noudattivat hänen todistuksiansa ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut.
^99:8 Herra, meidän Jumalamme, sinä vastasit heille, olit heille anteeksiantava Jumala, vaikka sinä heidän pahat tekonsa kostit.
^99:9 Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortansa kohti; sillä Herra, meidän Jumalamme, on pyhä.

^100:1 Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.
^100:2 Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.
^100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.
^100:4 Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.
^100:5 Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

^101:1 Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.
^101:2 Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.
^101:3 En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua.
^101:4 Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.
^101:5 Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.
^101:6 Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani.
^101:7 Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.
^101:8 Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.

^102:1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.
^102:2 Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
^102:3 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
^102:4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
^102:5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
^102:6 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
^102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
^102:8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
^102:9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
^102:10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
^102:11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
^102:12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
^102:13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
^102:14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
^102:15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
^102:16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
^102:17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
^102:18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
^102:19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
^102:20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
^102:21 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
^102:22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
^102:23 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
^102:24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
^102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
^102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
^102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
^102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
^102:29 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

^103:1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
^103:2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
^103:3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
^103:4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
^103:5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
^103:6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
^103:7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
^103:8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
^103:9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
^103:10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
^103:11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
^103:12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
^103:13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
^103:14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
^103:15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
^103:16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
^103:17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
^103:18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
^103:19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
^103:20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
^103:21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
^103:22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.

^104:1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
^104:2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
^104:3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
^104:4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
^104:5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
^104:6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
^104:7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
^104:8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
^104:9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
^104:10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
^104:11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
^104:12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
^104:13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
^104:14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
^104:15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
^104:16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
^104:17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
^104:18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
^104:19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
^104:20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
^104:21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
^104:22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
^104:23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
^104:24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
^104:25 Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
^104:26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
^104:27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
^104:28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
^104:29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
^104:30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
^104:31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
^104:32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
^104:33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
^104:34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
^104:35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!

^105:1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
^105:2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
^105:3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
^105:4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
^105:5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
^105:6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
^105:7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
^105:8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
^105:9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
^105:10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
^105:11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
^105:12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
^105:13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
^105:14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
^105:15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
^105:16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
^105:17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
^105:18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
^105:19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
^105:20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
^105:21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
^105:22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
^105:23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
^105:24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
^105:25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
^105:26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
^105:27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
^105:28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
^105:29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
^105:30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
^105:31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
^105:32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
^105:33 Ja hän hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
^105:34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
^105:35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
^105:36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
^105:37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
^105:38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
^105:39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
^105:40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
^105:41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
^105:42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
^105:43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
^105:44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
^105:45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!

^106:1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
^106:2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
^106:3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
^106:4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
^106:5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
^106:6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
^106:7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
^106:8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
^106:9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
^106:10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
^106:11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
^106:12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
^106:13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
^106:14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
^106:15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
^106:16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
^106:17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
^106:18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
^106:19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
^106:20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
^106:21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
^106:22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
^106:23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
^106:24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
^106:25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
^106:26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
^106:27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
^106:28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
^106:29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
^106:30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
^106:31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
^106:32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
^106:33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
^106:34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
^106:35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
^106:36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
^106:37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
^106:38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
^106:39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
^106:40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
^106:41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
^106:42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
^106:43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
^106:44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
^106:45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
^106:46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
^106:47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
^106:48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"

^107:1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
^107:2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
^107:3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
^107:4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
^107:5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
^107:6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
^107:7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
^107:8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
^107:9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
^107:10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
^107:11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
^107:12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
^107:13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
^107:14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
^107:15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
^107:16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
^107:17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
^107:18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
^107:19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
^107:20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
^107:21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
^107:22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
^107:23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
^107:24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
^107:25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
^107:26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
^107:27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
^107:28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
^107:29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
^107:30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
^107:31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
^107:32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
^107:33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
^107:34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
^107:35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
^107:36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
^107:37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
^107:38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
^107:39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
^107:40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
^107:41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
^107:42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
^107:43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

^108:1 Laulu; Daavidin virsi.
^108:2 Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.
^108:3 Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.
^108:4 Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
^108:5 Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
^108:6 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan.
^108:7 Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.
^108:8 Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
^108:9 Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.
^108:10 Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta.
^108:11 Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?
^108:12 Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!
^108:13 Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.
^108:14 Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

^109:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
^109:2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
^109:3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
^109:4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
^109:5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
^109:6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
^109:7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
^109:8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
^109:9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
^109:10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
^109:11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
^109:12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
^109:13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
^109:14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
^109:15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
^109:16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
^109:17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
^109:18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
^109:19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
^109:20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
^109:21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
^109:22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
^109:23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
^109:24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
^109:25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
^109:26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
^109:27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
^109:28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
^109:29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
^109:30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
^109:31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

^110:1 Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".
^110:2 Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä.
^110:3 Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.
^110:4 Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan".
^110:5 Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.
^110:6 Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä.
^110:7 Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä.

^111:1 Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten kokouksessa ja seurakunnassa.
^111:2 Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat.
^111:3 Kunnialliset ja korkeat ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.
^111:4 Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra.
^111:5 Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti.
^111:6 Hän ilmoitti kansallensa tekojensa voiman, hän antoi heille pakanain perintöosan.
^111:7 Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa.
^111:8 Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.
^111:9 Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.
^111:10 Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.

^112:1 Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!
^112:2 Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.
^112:3 Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.
^112:4 Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.
^112:5 Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.
^112:6 Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.
^112:7 Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.
^112:8 Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.
^112:9 Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.
^112:10 Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

^113:1 Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä.
^113:2 Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.
^113:3 Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty.
^113:4 Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa.
^113:5 Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu
^113:6 ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?
^113:7 Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän
^113:8 asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle,
^113:9 joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja!

^114:1 Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta,
^114:2 silloin Juuda tuli hänen pyhäkökseen, Israel hänen valtakunnaksensa.
^114:3 Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin.
^114:4 Vuoret hyppivät niinkuin oinaat, kukkulat niinkuin lammasten karitsat.
^114:5 Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin?
^114:6 Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat, te kukkulat, kuin lammasten karitsat?
^114:7 Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä,
^114:8 joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi.

^115:1 Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
^115:2 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
^115:3 Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
^115:4 Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
^115:5 Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
^115:6 Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
^115:7 Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
^115:8 Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
^115:9 Israel, turvaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
^115:10 Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
^115:11 Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
^115:12 Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
^115:13 hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
^115:14 Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
^115:15 Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
^115:16 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
^115:17 Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
^115:18 Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!

^116:1 Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
^116:2 sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
^116:3 Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.
^116:4 Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
^116:5 Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
^116:6 Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
^116:7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
^116:8 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
^116:9 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
^116:10 Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.
^116:11 Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
^116:12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
^116:13 Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.
^116:14 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
^116:15 Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
^116:16 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.
^116:17 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
^116:18 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä
^116:19 Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

^117:1 Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat.
^117:2 Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja!

^118:1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
^118:2 Näin sanokoon Israel; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
^118:3 Näin sanokoon Aaronin suku; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
^118:4 Näin sanokoot ne, jotka Herraa pelkäävät; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
^118:5 Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan.
^118:6 Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä?
^118:7 Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni.
^118:8 Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.
^118:9 Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.
^118:10 Kaikki pakanat piirittivät minua - Herran nimessä minä lyön heidät maahan.
^118:11 He piirittivät minua joka taholta - Herran nimessä minä lyön heidät maahan.
^118:12 Niinkuin mehiläiset he minua piirittivät - he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä lyön heidät maahan.
^118:13 Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua.
^118:14 Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi.
^118:15 Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.
^118:16 Herran oikea käsi korottaa, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.
^118:17 En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä.
^118:18 Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.
^118:19 Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa.
^118:20 Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle.
^118:21 Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi.
^118:22 Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.
^118:23 Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme.
^118:24 Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
^118:25 Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!
^118:26 Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta.
^118:27 Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti.
^118:28 Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän. Minun Jumalani, sinua minä kunnioitan.
^118:29 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

^119:1 Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!
^119:2 Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,
^119:3 jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!
^119:4 Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.
^119:5 Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!
^119:6 Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
^119:7 Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.
^119:8 Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.
^119:9 Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
^119:10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.
^119:11 Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
^119:12 Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.
^119:13 Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.
^119:14 Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
^119:15 Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.
^119:16 Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.
^119:17 Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.
^119:18 Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.
^119:19 Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
^119:20 Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.
^119:21 Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi.
^119:22 Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.
^119:23 Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.
^119:24 Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
^119:25 Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
^119:26 Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
^119:27 Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
^119:28 Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.
^119:29 Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.
^119:30 Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.
^119:31 Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.
^119:32 Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.
^119:33 Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.
^119:34 Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
^119:35 Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.
^119:36 Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.
^119:37 Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.
^119:38 Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville.
^119:39 Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät.
^119:40 Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.
^119:41 Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen,
^119:42 että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.
^119:43 Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni.
^119:44 Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.
^119:45 Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
^119:46 Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.
^119:47 Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.
^119:48 Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.
^119:49 Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.
^119:50 Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa.
^119:51 Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea.
^119:52 Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.
^119:53 Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.
^119:54 Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa.
^119:55 Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi.
^119:56 Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi.
^119:57 Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi.
^119:58 Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.
^119:59 Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.
^119:60 Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.
^119:61 Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.
^119:62 Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.
^119:63 Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.
^119:64 Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.
^119:65 Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra.
^119:66 Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.
^119:67 Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
^119:68 Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
^119:69 Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
^119:70 Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
^119:71 Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
^119:72 Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
^119:73 Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
^119:74 Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
^119:75 Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
^119:76 Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.
^119:77 Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni.
^119:78 Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi.
^119:79 Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.
^119:80 Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi.
^119:81 Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.
^119:82 Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?"
^119:83 Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota.
^119:84 Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani?
^119:85 Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
^119:86 Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua.
^119:87 He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi.
^119:88 Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.
^119:89 Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.
^119:90 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.
^119:91 Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.
^119:92 Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.
^119:93 En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.
^119:94 Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
^119:95 Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi.
^119:96 Kaikella täydellisellä on rajansa - sen olen nähnyt - mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.
^119:97 Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
^119:98 Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
^119:99 Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
^119:100 Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.
^119:101 Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.
^119:102 Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.
^119:103 Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.
^119:104 Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
^119:105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
^119:106 Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.
^119:107 Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.
^119:108 Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.
^119:109 Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.
^119:110 Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
^119:111 Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
^119:112 Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.
^119:113 Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
^119:114 Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.
^119:115 Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.
^119:116 Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään.
^119:117 Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.
^119:118 Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha.
^119:119 Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi.
^119:120 Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.
^119:121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin.
^119:122 Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa.
^119:123 Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi.
^119:124 Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.
^119:125 Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin.
^119:126 On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.
^119:127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.
^119:128 Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.
^119:129 Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.
^119:130 Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
^119:131 Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi.
^119:132 Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.
^119:133 Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.
^119:134 Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
^119:135 Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
^119:136 Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta.
^119:137 Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
^119:138 Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.
^119:139 Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.
^119:140 Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.
^119:141 Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.
^119:142 Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
^119:143 Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.
^119:144 Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin.
^119:145 Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.
^119:146 Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi.
^119:147 Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.
^119:148 Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi.
^119:149 Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.
^119:150 Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.
^119:151 Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.
^119:152 Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.
^119:153 Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi.
^119:154 Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.
^119:155 Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
^119:156 Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.
^119:157 Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.
^119:158 Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
^119:159 Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
^119:160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
^119:161 Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.
^119:162 Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.
^119:163 Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
^119:164 Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden.
^119:165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.
^119:166 Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi.
^119:167 Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan.
^119:168 Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.
^119:169 Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.
^119:170 Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.
^119:171 Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
^119:172 Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat.
^119:173 Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi.
^119:174 Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.
^119:175 Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot.
^119:176 Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.

^120:1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.
^120:2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.
^120:3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?
^120:4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!
^120:5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!
^120:6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.
^120:7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

^121:1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
^121:2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
^121:3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
^121:4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
^121:5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
^121:6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
^121:7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
^121:8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

^122:1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".
^122:2 Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;
^122:3 sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,
^122:4 jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.
^122:5 Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.
^122:6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.
^122:7 Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.
^122:8 Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.
^122:9 Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.

^123:1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut.
^123:2 Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä.
^123:3 Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta.
^123:4 Sielumme on jo kyllänsä saanut suruttomien pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta.

^124:1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme - näin sanokoon Israel -
^124:2 ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,
^124:3 niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;
^124:4 niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;
^124:5 niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.
^124:6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.
^124:7 Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.
^124:8 Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

^125:1 Matkalaulu. Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti.
^125:2 Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti.
^125:3 Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, että vanhurskaat eivät ojentaisi käsiänsä vääryyteen.
^125:4 Anna hyvää hyville, Herra, ja oikeamielisille.
^125:5 Mutta jotka poikkeavat mutkaisille teilleen, ne Herra hukuttakoon yhdessä väärintekijäin kanssa. Rauha Israelille!

^126:1 Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.
^126:2 Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".
^126:3 Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.
^126:4 Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.
^126:5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
^126:6 He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

^127:1 Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.
^127:2 Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.
^127:3 Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.
^127:4 Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.
^127:5 Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.

^128:1 Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä.
^128:2 Sinä saat nauttia kättesi ansion; onnellinen sinä, sinun käy hyvin!
^128:3 Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä.
^128:4 Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää.
^128:5 Siunatkoon Herra sinua Siionista, niin sinä saat kaikkina elinpäivinäsi nähdä Jerusalemin onnellisena,
^128:6 saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille!

^129:1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti - näin sanokoon Israel -
^129:2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.
^129:3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.
^129:4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.
^129:5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.
^129:6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,
^129:7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.
^129:8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

^130:1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
^130:2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
^130:3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
^130:4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
^130:5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
^130:6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
^130:7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.
^130:8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

^131:1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät.
^131:2 Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa.
^131:3 Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.

^132:1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
^132:2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
^132:3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
^132:4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
^132:5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
^132:6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
^132:7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
^132:8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
^132:9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
^132:10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
^132:11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
^132:12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
^132:13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
^132:14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
^132:15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
^132:16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
^132:17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
^132:18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."

^133:1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!
^133:2 Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.
^133:3 Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.

^134:1 Matkalaulu. Katso, kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa.
^134:2 Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa.
^134:3 Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.

^135:1 Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä. Ylistäkää, te Herran palvelijat,
^135:2 jotka seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme huoneen esikartanoissa.
^135:3 Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä, veisatkaa kiitosta hänen nimellensä, sillä se on suloinen.
^135:4 Sillä Herra on valinnut Jaakobin omaksensa, Israelin omaisuudeksensa.
^135:5 Sillä minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Herramme korkeampi kaikkia jumalia.
^135:6 Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä;
^135:7 hän, joka nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuopi tuulen sen säilytyspaikoista;
^135:8 hän, joka surmasi Egyptin esikoiset, niin ihmisten kuin eläinten;
^135:9 hän, joka lähetti tunnusteot ja ihmeet sinun keskellesi, Egypti, faraota ja kaikkia hänen palvelijoitansa vastaan;
^135:10 hän, joka kukisti suuret kansat ja tuotti surman väkeville kuninkaille,
^135:11 Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, ja kaikille Kanaanin valtakunnille
^135:12 ja antoi heidän maansa perintöosaksi, perintöosaksi kansallensa Israelille.
^135:13 Herra, sinun nimesi pysyy iankaikkisesti, Herra, sinun muistosi polvesta polveen.
^135:14 Sillä Herra hankkii oikeuden kansalleen ja armahtaa palvelijoitansa.
^135:15 Pakanain epäjumalat ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
^135:16 Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe,
^135:17 niillä on korvat, mutta eivät kuule, eikä niillä ole henkeä suussansa.
^135:18 Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat.
^135:19 Te, Israelin suku, kiittäkää Herraa, te, Aaronin suku, kiittäkää Herraa.
^135:20 Te, Leevin suku, kiittäkää Herraa, te, Herraa pelkääväiset, kiittäkää Herraa.
^135:21 Kohotkoon Herralle kiitos Siionista, hänelle, joka Jerusalemissa asuu. Halleluja!

^136:1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
^136:2 Kiittäkää jumalien Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
^136:3 Kiittäkää herrain Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:4 häntä, joka yksin tekee suuria ihmeitä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:5 häntä, joka on taidolla tehnyt taivaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:6 häntä, joka on vetten ylitse levittänyt maan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:7 häntä, joka on tehnyt suuret valot, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti:
^136:8 auringon hallitsemaan päivää, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:9 kuun ja tähdet hallitsemaan yötä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:10 häntä, joka löi Egyptiä surmaten sen esikoiset, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:11 ja vei Israelin pois heidän keskeltänsä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:12 väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:13 häntä, joka jakoi Kaislameren kahtia, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:14 ja kuljetti Israelin sen keskitse, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:15 ja syöksi faraon sotajoukkoineen Kaislamereen, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:16 häntä, joka johdatti kansaansa erämaassa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:17 häntä, joka voitti suuret kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:18 ja surmasi mahtavat kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:19 Siihonin, amorilaisten kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:20 ja Oogin, Baasanin kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:21 ja antoi heidän maansa perintöosaksi, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:22 perintöosaksi palvelijallensa Israelille, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:23 häntä, joka muisti meitä alennuksessamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
^136:24 ja kirvoitti meidät vihollisistamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
^136:25 häntä, joka antaa ravinnon kaikelle lihalle, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
^136:26 Kiittäkää taivaan Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

^137:1 Baabelin virtain vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
^137:2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.
^137:3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".
^137:4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?
^137:5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.
^137:6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
^137:7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"
^137:8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!
^137:9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

^138:1 Daavidin virsi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun kiitostasi jumalien edessä.
^138:2 Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa.
^138:3 Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.
^138:4 Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat sinun suusi sanat.
^138:5 Ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.
^138:6 Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.
^138:7 Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.
^138:8 Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä.

^139:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
^139:2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
^139:3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
^139:4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
^139:5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
^139:6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
^139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
^139:8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
^139:9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
^139:10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
^139:11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
^139:12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
^139:13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
^139:14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
^139:15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
^139:16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
^139:17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
^139:18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
^139:19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
^139:20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi.
^139:21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
^139:22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
^139:23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
^139:24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

^140:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
^140:2 Päästä minut, Herra, pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä,
^140:3 jotka ajattelevat sydämessään pahaa ja joka päivä yllyttävät sotaan.
^140:4 He hiovat kielensä niinkuin käärmeet, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela.
^140:5 Suojaa minut, Herra, jumalattomien käsiltä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä, jotka tahtovat saada minun jalkani lankeamaan.
^140:6 Nuo ylpeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja minun tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela.
^140:7 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Jumalani". Herra, ota korviisi minun rukousteni ääni.
^140:8 Herra, Herra, sinä minun väkevä apuni, sinä suojaat minun pääni taistelun päivänä.
^140:9 Herra, älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua; muutoin he ylvästelevät. Sela.
^140:10 Sattukoon minun saartajaini omaan päähän onnettomuus, jota heidän huulensa hankkivat.
^140:11 Tulkoon tulisia hiiliä heidän päällensä; hän syösköön heidät tuleen, vesivirtoihin, joista he älkööt nousko.
^140:12 Kielevä mies ei ole pysyvä maassa; väkivaltaista ajaa onnettomuus ja iskee iskemistään.
^140:13 Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii köyhille oikeuden.
^140:14 Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.

^141:1 Daavidin virsi. Herra, minä huudan sinua, riennä minun tyköni. Ota korviisi minun ääneni, kun minä sinua huudan.
^141:2 Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri.
^141:3 Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.
^141:4 Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa.
^141:5 Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin minun rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy pahoin:
^141:6 heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi.
^141:7 Niinkuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut tuonelan kuilun suulle.
^141:8 Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani.
^141:9 Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista.
^141:10 Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa; mutta suo minun ne välttää.

^142:1 Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous.
^142:2 Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.
^142:3 Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.
^142:4 Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.
^142:5 Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.
^142:6 Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.
^142:7 Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.
^142:8 Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.

^143:1 Daavidin virsi. Herra, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun anomiseni. Vastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurskaudessasi.
^143:2 Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi.
^143:3 Sillä vihollinen vainoaa minun sieluani, hän on ruhjonut minun elämäni maahan ja pannut minut pimeään niinkuin ammoin kuolleet.
^143:4 Minun henkeni nääntyy minussa, sydäntäni kouristaa minun rinnassani.
^143:5 Minä muistelen muinaisia päiviä, tutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kättesi tekoja.
^143:6 Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela.
^143:7 Vastaa minulle pian, Herra, minun henkeni nääntyy. Älä peitä minulta kasvojasi, etten tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan vaipuvat.
^143:8 Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni.
^143:9 Pelasta minut vihollisistani, Herra. Sinun tykösi minä pyrin suojaan.
^143:10 Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.
^143:11 Herra, virvoita nimesi tähden, vanhurskaudessasi auta minun sieluni ahdistuksesta.
^143:12 Tuhoa minun viholliseni armosi tähden ja hukuta kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen sinun palvelijasi.

^144:1 Daavidin virsi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan,
^144:2 hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle.
^144:3 Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!
^144:4 Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.
^144:5 Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.
^144:6 Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.
^144:7 Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä,
^144:8 joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!
^144:9 Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,
^144:10 sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.
^144:11 Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi.
^144:12 Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat;
^144:13 meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin;
^144:14 meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.
^144:15 Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!

^145:1 Daavidin ylistysvirsi. Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.
^145:2 Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.
^145:3 Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.
^145:4 Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi.
^145:5 Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.
^145:6 Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron.
^145:7 Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon.
^145:8 Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.
^145:9 Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.
^145:10 Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua.
^145:11 He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi.
^145:12 Niin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset työnsä ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian.
^145:13 Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen.
^145:14 Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.
^145:15 Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.
^145:16 Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.
^145:17 Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan.
^145:18 Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.
^145:19 Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
^145:20 Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.
^145:21 Minun suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki liha kiittäköön hänen pyhää nimeänsä, aina ja iankaikkisesti.

^146:1 Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa.
^146:2 Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän.
^146:3 Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.
^146:4 Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.
^146:5 Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,
^146:6 häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,
^146:7 joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut,
^146:8 Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita.
^146:9 Herra varjelee muukalaiset, holhoo orvot ja lesket, mutta jumalattomain tien hän tekee mutkaiseksi.
^146:10 Herra on kuningas iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

^147:1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
^147:2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
^147:3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
^147:4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
^147:5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
^147:6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
^147:7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
^147:8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
^147:9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
^147:10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
^147:11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
^147:12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
^147:13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
^147:14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
^147:15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
^147:16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
^147:17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
^147:18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
^147:19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
^147:20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!

^148:1 Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa.
^148:2 Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa.
^148:3 Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet.
^148:4 Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä.
^148:5 Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi.
^148:6 Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea.
^148:7 Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet,
^148:8 tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet hänen käskynsä toimeen,
^148:9 te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit,
^148:10 te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut,
^148:11 te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit,
^148:12 te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa.
^148:13 Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan.
^148:14 Hän on korottanut sarven kansallensa, että häntä ylistäisivät kaikki hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on häntä lähellä. Halleluja!

^149:1 Halleluja! Veisatkaa Herralle uusi virsi: ylistysvirsi hänelle hurskasten seurakunnassa.
^149:2 Iloitkoon Israel tekijästänsä, Siionin lapset riemuitkoot kuninkaastaan.
^149:3 Ylistäkööt he karkeloiden hänen nimeänsä, soittakoot hänelle kiitosta vaskirummuilla ja kanteleilla.
^149:4 Sillä Herra on mielistynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella.
^149:5 Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissansa.
^149:6 Jumalan ylistys on heidän suussansa, ja heidän kädessään kaksiteräinen miekka,
^149:7 että he kostaisivat pakanoille, kurittaisivat kansakuntia,
^149:8 panisivat kahleisiin heidän kuninkaansa ja jalkarautoihin heidän ylhäisensä
^149:9 ja täyttäisivät heissä tuomion, joka on kirjoitettu. Tämä on kaikkien hänen hurskaittensa kunnia. Halleluja!

^150:1 Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa.
^150:2 Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri.
^150:3 Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla.
^150:4 Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.
^150:5 Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla.
^150:6 Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!